By January 29, 2018 Lue lisää →

Viime vuosisadan upeimmat lasiesineet

Vuoden 2018 loppupuolella avatussa Italian Venetsiassa sijaitsevassa Le Stanze del Vetrossa olevassa näyttelyssä paljastetaan Carlo Scarpan radikaali ote perinteisen taiteenlajin uudelleenluomisessa. Lähes kuuden vuoden ajan vuosina 1925–1931 kaikkein kiinnostavimmat kehitysaskeleet lasitaiteessa muokkasivat uneliaan perinteistä lasinpuhallustuotantoa Venetsian Muranon saarella. Paikallinen arkkitehti Carlo Scarpa, joka oli tuolloin parikymppinen nuorukainen, palkattiin yrittäjä Giacomo Cappellinin toimesta liittymään tämän M.V.V. Cappellin -lasitehtaaseen taiteelliseksi johtajaksi.

Viime vuosisadan upeimmat lasiesineet

Scarpa sai täyden valtuuden kokeilla ja innovoida. Panokset olivat suuret, Cappellin oli hiljattain eronnut liikekumppanistaan ja nykyisestä kilpailijastaan Veninistä perustaakseen oman lasitehtaansa, ja hänen tavoitteenaan oli kokonaan mullistaa ja modernisoida Muranoon liittyvä estetiikka. Cappellin ei säästellyt kustannuksissa tämän saavuttamiseksi. Koska hänellä oli yhteyksiä Venetsian ylhäisöön, hän pystyi käsittelemään maailman edullisinta valuuttaa – toisten ihmisten rahoja. Yritys ajautuikin konkurssiin vuonna 1932.

Näyttelyssä laaja esineistö

Venetsiassa San Giorgio Maggioren saarella olevan Le Stanze del Vetron uusi näyttely esittelee Scarpan vuosien tuotantoa M.V.M. Cappellinilla. Le Stanze on yhteistyöhanke Cini Foundationin ja Swiss Pentagram Stiftuningin välillä. He ovat rekonstruoineet käytännöllisesti katsoen koko yhtiön katalogin, joka oli hajallaan sulkemisen jälkeen. Näyttelyssä on lainassa yli kaksisataa esinettä lähes viideltäkymmeneltä yksityiseltä keräilijältä, ja se kertoo useita rinnakkaisia tarinoita.Näyttelyn ytimessä ovat uudet saavutukset ja tekniikat, jotka Scarpa pystyi ottamaan käyttöön Cappellinin tarjoaman täyden tuen ja kokeiluja sallivan ilmapiirin ansiosta. Le Stanzen perustajiin kuuluva lasikeräilijä David Landau sanoo, että Scarpan ottaminen mukaan tuotantoon oli kuin kranaatin heittäminen Muranon sulatusuuneihin. Näyttelyn gallerioihin tutustuminen osoittaa, että yhtiö esitteli jatkuvasti uusia sarjoja, jotka vastasivat uusinta tutkimustyötä materiaalin ja muodon osalta. Scarpa otti uudelleen käyttöön ikivanhoja tekniikoita, kuten spiraalimaiset filigraanikuviot, jotka luotiin sulattamalla lasiin ohuita verkkokuvioita 700 asteessa.

Näyttelyssä laaja esineistö

Scarpa käytti myös runsaasti ”pasta vitreaa”, monesti lasinpuhaltajien harmiksi, sillä tämä runsaasti pigmenttiä sisältävä läpinäkymätön lasitahna, joka toi ruukuille keraamisen ulkonäön, painui usein kasaan pitkän kuivausprosessin aikana, minkä vuoksi monia vaivalla tuotettuja tuotteita ei voitu asettaa lainkaan myyntiin. Cappellinin tunnistetuimpia töitä ovat Scarpan suunnittelemat kirkkaanväriset, geometrisesti muotoillut maljakot, joista tuli suuri menestys heti niiden julkaisun jälkeen vuonna 1930. Pasta vitrea -tekniikalla valmistettuja tuotteita ei kuitenkaan voinut asettaa markkinoille suurina sarjoina.

Ei liiketoiminnallista vaistoa

Näyttelyssä tulee selväksi myös Cappellinin täysi ymmärtämättömyys liiketoiminnallisista näkökulmista ja menestyksekkään yhtiön pyörittämisestä taloudelliselta kannalta. Hän oli niin pakkomielteinen korkean laadun osalta, että hän kävi joka aamu läpi edellisen päivän tuotannon ja rikkoi kaikki heikkolaatuisiksi katsomansa tuotteet. Jopa lasihahmot, kaikkein edullisimmin hinnoitellut lasieläimet, jotka olivat suosittuja koristeita tuohon aikaan, paljastavat Scarpan säälimättömän lähestymistavan. Miniatyyrinorsussa, josta piti alun perin luultavasti tulla menestystuote, on uurteinen pinta, joka tarkoitus on esittää eläimen rikkonaista nahkaa. Tämä lasihahmo on enemmän hämmentävä kuin kaunis lopputulos useita päiviä kestäneistä kokeiluista sulatusuunin parissa. Cappellinin tuhlaavaisuutta korostaa myös vuonna 1931 juuri ennen yrityksen konkurssia valmistunut monumentaalinen teos, jonka valmistaminen maksoi omaisuuden, vaikkei tuotteella ollut juuri kaupallista arvoa.

Vuonna 1932 pian Cappellinin konkurssin jälkeen yhtiön kilpailija Venini nimesi Scarpan taiteelliseksi johtajakseen. Hän pysyi yrityksessä vuoteen 1947 saakka jatkaen uusien standardien luomista lasitaiteessa, vaikkakin taloudellisesti edullisempien mallien myötä. Stanza del Vetron ensimmäinen näyttely vuonna 2012 omistettiin näille töille ja siirrettiin sen jälkeen New Yorkin Metropolitan Museum of Artiin vuonna 2013. Mutta lasinkeräilijöiden keskuudessa Scarpan harvinaisempia töitä Cappellinin vuosien aikana pidetään 1900-luvun lasisuunnittelun Graalin maljoina.

Lähettänyt BLOGG

Comments are closed.